Salo Art Museum / Salon taidemuseo
Salo Art Museum Finland
Jokivarren Salo
SALO VANHOISSA VALOKUVISSA 11.10.2014-18.1.2015
Salon taidemuseo Veturitallin ohjelmistossa on kuluvana syksynä omaa tuotantoa olevan 170 mustavalkoisen valokuvan suurnäyttely, aiheena oman kaupungin menneisyys. Näyttelyyn tekemiseen päädyttiin, koska taidemuseo havaitsi, että vanhaa salolaista kaupunkimiljöötä ja ihmiskuvausta on nähtävillä hyvin vähän. Näyttelyyn tuottamiseen Salon taidemuseo sai Opetus- ja kulttuuriministeriön avustuksen.
Journalistisen valokuvan ja valokuvataiteen esittämiselle taidemuseossa on Salossa jo perinteet. Entisajan lasinegatiiveista tuotetun valokuvanäyttelyn uskotaan houkuttavan nyt museoon taideyleisön lisäksi kulttuurihistoriasta kiinnostuneita sekä valokuvauksen harrastajia ja ammattilaisia. Näyttely on aikamatka muuttuvaan kaupunkikuvaan, sillä ajallisesti näyttely sisältää valokuvia 1880-luvulta 1950-luvulle.
Vanhoista lasinegatiiveista kehitetyissä kuvissa on visuaalista lumoa. Jokainen aikakausi sisältää aivan omanlaisensa välineisiin ja ympäristöön sidotun tulkinnan. Lasinegatiivien kulta-ajat olivat 1900-luvun taitteen vuosikymmenissä, kunnes 1930-luvulta lähtien filmikuvaus alkoi yleistyä. Lasilevyillä varustetut palkkikamerat olivat kuitenkin yhä käytössä sotien jälkeisinä vuosikymmeninä niin Suomessa kuin muuallakin.
Näyttelyn valmistamisen yhteydessä Salon taidemuseossa kartoitettiin ja digitoitiin kaksi tuhatta lasinegatiivia lähinnä Salo-Uskelan Seuran arkistosta, kaupungin omasta arkistosta sekä joistakin yksityiskokoelmista. Kuvia on myös Turun museokeskuksesta ja museovirastosta. Aineistosta valmistettiin näyttelyyn lisäksi kaksi videota, joissa käydään läpi salolaisen valokuvauksen sekä Salon keskustan ja jokivarren historiaa. Lisäksi näytetään Salon seutu -lyhytelokuvaa vuodelta 1961. Taidemuseo on tuottanut näyttelyyn myyntituotteita kuten vuosikalenteri 2015, postikortteja ja magneetteja. Osa vedoksista on jälleenmyynnissä. Esillä on myös vintage-kuvia, kuten visiittikortteja ja kabinettikuvia.
Salolaisista entisajan valokuvaajista merkittävän uran Paula Axelsson-Martelin, joka perusti ateljeen Saloon vuonna 1904. Hänen valokuvaamonsa, Salon Uuden Valokuvaamon otoksia näyttelyssä on runsaasti. Martelinin kuviensa kautta avautuu maailma 1900-luvun kaupunkinäkymiin ja ihmisiin. Vanhin tunnettu salolainen valokuva on J.J. Reinbergin ottama kuva Salon torilta ennen kauppalan paloa 1887, joka myös on mukana näyttelyssä, samoin tuntemattomaksi jääneen valokuvaajan kuva kauppalan torista tulipalon savujen tuskin hälvettyä. Kuva on varhainen esimerkki tarpeesta manipuloida kuvaa, sillä siitä on tuotettu jopa kolme eri versiota pienin yksityiskohtien muutoksin.
Valokuvaajien Salo
SALO VANHOISSA VALOKUVISSA 11.10.2014-18.1.2015
Salon taidemuseo Veturitallin ohjelmistossa on kuluvana syksynä omaa tuotantoa olevan 170 mustavalkoisen valokuvan suurnäyttely, aiheena oman kaupungin menneisyys. Näyttelyyn tekemiseen päädyttiin, koska taidemuseo havaitsi, että vanhaa salolaista kaupunkimiljöötä ja ihmiskuvausta on nähtävillä hyvin vähän. Näyttelyyn tuottamiseen Salon taidemuseo sai Opetus- ja kulttuuriministeriön avustuksen.
Journalistisen valokuvan ja valokuvataiteen esittämiselle taidemuseossa on Salossa jo perinteet. Entisajan lasinegatiiveista tuotetun valokuvanäyttelyn uskotaan houkuttavan nyt museoon taideyleisön lisäksi kulttuurihistoriasta kiinnostuneita sekä valokuvauksen harrastajia ja ammattilaisia. Näyttely on aikamatka muuttuvaan kaupunkikuvaan, sillä ajallisesti näyttely sisältää valokuvia 1880-luvulta 1950-luvulle.
Vanhoista lasinegatiiveista kehitetyissä kuvissa on visuaalista lumoa. Jokainen aikakausi sisältää aivan omanlaisensa välineisiin ja ympäristöön sidotun tulkinnan. Lasinegatiivien kulta-ajat olivat 1900-luvun taitteen vuosikymmenissä, kunnes 1930-luvulta lähtien filmikuvaus alkoi yleistyä. Lasilevyillä varustetut palkkikamerat olivat kuitenkin yhä käytössä sotien jälkeisinä vuosikymmeninä niin Suomessa kuin muuallakin.
Näyttelyn valmistamisen yhteydessä Salon taidemuseossa kartoitettiin ja digitoitiin kaksi tuhatta lasinegatiivia lähinnä Salo-Uskelan Seuran arkistosta, kaupungin omasta arkistosta sekä joistakin yksityiskokoelmista. Kuvia on myös Turun museokeskuksesta ja museovirastosta. Aineistosta valmistettiin näyttelyyn lisäksi kaksi videota, joissa käydään läpi salolaisen valokuvauksen sekä Salon keskustan ja jokivarren historiaa. Lisäksi näytetään Salon seutu -lyhytelokuvaa vuodelta 1961. Taidemuseo on tuottanut näyttelyyn myyntituotteita kuten vuosikalenteri 2015, postikortteja ja magneetteja. Osa vedoksista on jälleenmyynnissä. Esillä on myös vintage-kuvia, kuten visiittikortteja ja kabinettikuvia.
Salolaisista entisajan valokuvaajista merkittävän uran Paula Axelsson-Martelin, joka perusti ateljeen Saloon vuonna 1904. Hänen valokuvaamonsa, Salon Uuden Valokuvaamon otoksia näyttelyssä on runsaasti. Martelinin kuviensa kautta avautuu maailma 1900-luvun kaupunkinäkymiin ja ihmisiin. Vanhin tunnettu salolainen valokuva on J.J. Reinbergin ottama kuva Salon torilta ennen kauppalan paloa 1887, joka myös on mukana näyttelyssä, samoin tuntemattomaksi jääneen valokuvaajan kuva kauppalan torista tulipalon savujen tuskin hälvettyä. Kuva on varhainen esimerkki tarpeesta manipuloida kuvaa, sillä siitä on tuotettu jopa kolme eri versiota pienin yksityiskohtien muutoksin.
Museovierailut 2019
Museovierailut 2019
Kiasma, Helsinki
HAM, Helsinki
Kansallismuseo, Helsinki
Designmuseo Arabia, Helsinki
Tekniikan museo, Helsinki
Hakasalmen huvila, Helsinki
Vantaan taidemuseo Artsi, Vantaa
Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, Helsinki
Suomen pelimuseo, Tampere
Postimuseo, Tampere
Amos Rex, Helsinki
Radio- ja TV-museo Mastola, Lahti
Päivälehden museo, Helsinki
Suomen rautatiemuseo, Hyvinkää (+ museojuna Valtteri)
Ateneum, Helsinki
Designmuseo, Helsinki
Vantaan kaupunginmuseo, Vantaa
Lelumuseo Hevosenkenkä, Espoo
Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki
Helsingin yliopiston museo, Helsinki
Suomen luontokeskus Haltia, Espoo
Tamminiemi, Helsinki
Seurasaaren ulkomuseo, Helsinki
EMMA Espoon modernin taiteen museo, Espoo
Maatalousmuseo Sarka, Loimaa
Alpo Jaakolan patsaspuisto, Loimaa
Rauman taidemuseo, Rauma
Uudenkaupungin automuseo, Uusikaupunki
Salon elektroniikkamuseo, Salo
Salon taidemuseo veturitalli, Salo
Helsingin kaupunginmuseo, Helsinki
Hotelli- ja ravintolamuseo, Helsinki
Hämeen linna, Hämeenlinna
Museo Militaria, Hämeenlinna
Suomen käsityömuseo, Jyväskylä
Alvar Aalto -museo, Jyväskylä
Jyväskylän taidemuseo, Jyväskylä
Oulun taidemuseo, Oulu
Pohjois-Pohjanmaan museo, Oulu
Turkansaaren ulkomuseo, Oulu
Suksitehdasmuseo, Vimpeli
Suomen pesäpallomuseo, Vimpeli
Orionin museo, Espoo
Suomen ilmailumuseo, Vantaa
Suomen pankin rahamuseo, Helsinki
Sinebrychoffin taidemuseo, Helsinki
Suomen merimuseo, Kotka
Kymenlaakson museo, Kotka
Taidehalli, Helsinki
Suomenlinnan museo, Helsinki
Sotamuseo Vesikko, Helsinki
Rosenlew-museo, Pori
Satakunnan museo, Pori
Porin taidemuseo, Pori
Musiikkimuseo Fame, Helsinki
Muumimuseo, Tampere
Salon taidemuseon historiasta
Salon taidemuseo toimii yli 100 vuotta vanhassa veturitallissa. Sen historia on yhtä värikäs kuin sen elämä taidemuseona tänä päivänä.
Salon Ruokapalvelut
Tuotanto Beats Per Minute Oy, kuvaus: Crook film: Joni Tuominen & Visa Niemeläinen, ilmakuvat: Kuva-Järvinen, Markus Järvinen, musiikki: Alora&Senii
PeukaLoiset Salon taidemuseo 2016
PeukaLoiset 2016 & juha metso
Levottomuudet
Levottomuudet
Salon taidemuseo 18.1.-16.3.2014
LEVOTTOMUUDET on näyttely ajankohtaisesta varsinaissuomalaisesta kuvataiteesta. Salon taidemuseon näyttelyssä 18.1.-16.3.2014 kysytään, mitä sinulle tulee mieleen sanasta levottomuudet. Ensimmäinen mielikuva on useimmilla savuava lähiö, jossa autot ovat kumossa ja ikkunat hajotettu. Levottomuuksia herättävät voimakkaat rakennemuutokset, juuri sellaiset, jotka Salon kaupunki käy parhaillaan läpi.
Ensimmäisessä salissa taiteilijaryhmä IC-98 viittaa Pier Paolo Pasolinin elokuvasovitukseen markiisi de Saden pääteoksesta Sodoman 120 päivää. Sama tunnelma on läsnä Erkki Nampajärven piirroskollaaseissa. Kimmo ja Noora Schroderuksen veistokset muistuttavat mielikuvista, joita levottomuudet synnyttävät. Pahin itsenäisessä Suomessa vallinnut levottomuuden kausi on talvi- ja jatkosodan aika. Siitä kertoo Kati Immosen vaikuttavien henkilökuvien sarja.
Levottomuus voi olla myös rauhattomuutta, jonka takia ei nukahda vaan seuraa varjoja seinillä ja miettii seuraavaa päivää. Heini Ahon valoteos sekä Saara Ekströmin ja Nuutti Koskisen videoinstallaatiot kuvaavat levottomuutta ihmisen sisäisenä tunteena, mielentilana. Aho luo tunnelman valojen ja varjojen avulla, Ekström käyttää työhön keskittymistä metaforana mielen tasapainoon pyrkimisestä. Koskinen vie katsojan tiedostetusta kohti tiedostamatonta. Mika Natri viittaa teoksessaan ihmisen taipumukseen tavoitella taloudellista hyvää. Siitä seuraa pikemmin levottomuutta kuin levollisuutta.
Levottomuudet päättyvät lopulta aina. Museon viimeisessä salissa Marjatta Holman ja Elsa Salosen teokset ovat levollisia miltei meditatiivisia. Näyttely loppuu Anne Koskisen veistosinstallaatioon. Siinä istuu seitsemän löytölasta, orpoja, mutta levottomuuksista selvinneitä. He kasvavat ja aloittavat kaiken alusta. Kierros sulkeutuu.
Näyttely on kuratoitu hakemusten pohjalta. Näyttelyyn haki 174 varsinaissuomalaista taiteilijaa, joiden joukosta kuraattori rakensi esillä olevan kokonaisuuden. Teema on kuraattorin tulkinta esillä olevista teoksista eikä se ole sitonut taiteilijoiden käsiä. Näyttelyripustuksen on suunnitellut kuraattori ja toteuttanut museon henkilökunta yhdessä taiteilijoiden kanssa.
Näyttelyyn osallistuvat taiteilijat ovat Heini Aho, Saara Ekström, Marjatta Holma, IC-98, Kati Immonen, Anne Koskinen, Nuutti Koskinen, Erkki Nampajärvi, Mika Natri, Elsa Salonen, Kimmo Schroderus ja Noora Schroderus.
Näyttelyn kuraattori on kuvataidekriitikko Veikko Halmetoja. Näyttelyn on tuottanut Salon taidemuseo Veturitalli yhteistyössä Taiteen edistämiskeskuksen Lounais-Suomen toimipisteen kanssa.
Leena Luostarinen, Kaukainen rakkaus
Leena Luostarinen, Kaukainen rakkaus
Muistonäyttely, kuraattori Piispa Arseni.
30.5.-4.10.2015 Salon taidemuseo
Läpi länsimaisen modernin kuvataiteen historian taiteilijat ovat hakeneet innoitustaan vieraista ja kaukaisista kulttuureista. Muiden muassa ranskalaiset etsivät 1800-luvun alussa aiheita itsenäisyystaistelua käyvästä Kreikasta sekä omista Afrikan siirtomaistaan. Venäläisiä 1900-luvun alun avantgardisteja kiinnostivat sen sijaan Uzbekistanin Taskent ja Samarkand sekä muut maan itäosan eksoottiset kohteet. Myös eräiden suomalaisten kuvataiteilijoiden tuotantoon ovat matkat oman maan kulttuuripiiriä etäämmäksi vaikuttaneet merkittävästi. Keskeisin heistä on eittämättä Leena Luostarinen (1949-2013), jonka tuotantoa värittää jo 1960-luvun lopulta lähtien ulkomaan matkoilta saadut vaikutteet. Luostarisen innoituksen lähteitä olivat välimerellinen ja erityisesti aasialainen kulttuuri. Viimeksi mainittua ruokkivat Kiinan ja Intian matkoilla koottu materiaali: luonnokset, lehtileikkeet ja kirjallisuus.
Leena Luostarinen kiinnostui uusista aiheista yleensä kirjallisuuden välityksellä tai tavattuaan mielenkiintoisia ihmisiä eri kulttuureista. Ranskan kielen hän opetteli vasta kolmekymmenvuotiaana. Se edesauttoi hänen lukuisilla matkoillaan Ranskaan ja sen entiseen siirtomaahan Tunisiaan. Aina ulkomailla ollessaan taiteilija kävi museoissa ja gallerioissa. Sen lisäksi hän sammutti kulttuurista tiedonjanoaan taiteen historiasta lukemalla jatkuvasti alan kirjallisuutta.
Luostarisen taidetta on esitelty harvakseltaan tutkituissa näyttelyissä. Suomen Taideyhdistys kutsui hänet kahdesti pitämään takautuvan näyttelyn, ensin vuonna 1988 ja sitten vuonna 2013 Helsingin taidehalliin. Boråsin taidemuseo esitteli Leena Luostarisen taidetta vuonna 1987, Hämeenlinnan taidemuseo vuonna 1983 ja Oulun taidemuseo vuonna 1996.Salon taidemuseon kesän 2015 näyttely tuo Leena Luostarisen teoksia esiin uudesta näkökulmasta. Luostarinen oli romantikko, joka pakeni todellisuutta siihen kauneuden maailmaan jota hän itse tuotti. Näyttely ei esittele Luostarisen matkakohteita, vaan hänen polttavaa kaukokaipuutaan, pakoa tästä elämästä.
Salon taidemuseon näyttelyssä on esillä taiteilijalle matkojen aikana kehittyneistä merkityksellisistä teemoista inspiraationsa saaneita teoksia, niiden luonnoksia ja esikuvina käytettyjä esineitä sekä matkoilla tehtyjä luonnoksia. Näyttelyssä nähdään teoksia varhaistuotannosta 1960-luvun lopulta viimeisiin vuosiin. Kielitaitoinen ja kulttuuria laajasti tuntenut sekä aikaansa tiiviisti seurannut Leena Luostarinen oli kosmopoliitti, jonka mieli oli usein kaukomailla. Aiemmista näyttelyistä poiketen Salon taidemuseon näyttely hahmottelee Luostarisen tekemien matkojen ja kaukorakkauksien kautta entistä laajempaa henkilökuvaa moni-ilmeisestä taiteilijasta.
Maailmanpyörän kyydissä Salon markkinoilla vuonna 2010
Maailmanpyörän kyydissä Salon markkinoilla vuonna 2010
Muotikuvan pioneeri Kaliforniasta Salossa Herb Ritts
Muotikuvan pioneeri Kaliforniasta Salossa Herb Ritts.
Ensimmäisessä Valoaalloilla videossa vierailemme Salon Veturitallissa katsomassa muotikuvan pioneerin Herb Rittsin näyttelyä. Matti kävi ostamassa kovalevyä ja törmäsi Verkkokauppa.comissa tuttuihin. Peter puolestaan kävi lennättämässä dronea ja kertoo asioista jotka pitää ottaa huomioon ennen kuin nostaa dronen ilmaan.
Linkkejä videolla mainittuihin asioihin:
Salon Veturitalli:
Drone info:
Drone info sovellus:
Muista tilata kanava!
Music:
Max Awe
Pot-C
Free Music Archive
CC BY-NC-SA 4.0
and Audioblocks:
LA Groove by Gary Arnold
Calm relaxing Warm Music Cue by Keith Anthonty Holden
Matti ja Peter löytyvät myös omilta kanaviltaan YouTubesta
Matti:
Peter:
Käyhän myös tilaamassa nämä kanavat. Molemmat kanavat ovat englanninkielisiä.
Valoaalloilla on Matti Sulannon ja Peter Forsgårdin yhteinen kanava, jossa käsitellään kaikkea valokuvaukseen liittyvää ja välillä vähän asian vierestä. Aiempi tuotanto oli podcasteja. Ne ovat tauolla ainakin kesän ja Valoaalloilla keskittyy videoiden tekoon. Kaiiki 104 jaksoa Valoaalloilla podcasteja löytyy Soundcloudista iTunesista ja Stitcheristä.
#valoaalloilla #HerbRitts #muotikuvaus #valokuvanäyttely
Salo, Finland
Kesä, summertime 2018
Vanha junatunneli
Vanha junatunneli Halikossa, Salo.
Höyryveturi vr1 kana 656
Kävimme kuvaamassa höyryveturi kanaa. Kana on sarjatunnukseltaan vr1 eli raskas vaihtoveturi. Sillä on esimerkiksi ratapihoilla vaunuja siirretty. Esimerkiksi Kotkassa on ollut paljon kanoja
Myös tämä veturi 656 on ollut Kotkassa. 656 on vanhin tähän päivään säilynyt kana. Muutama on museoliikenteessä. Tämä veturi on nykyään Salossa vanhan veturitallin edessä kääntöpöydällä. Veturitalli on nykyisin taidemuseo. Höyryveturi kanan suurin sallittu nopeus oli ennen 25 km/h. Nykyään museoliikenteessä sen suurin sallittu nopeus on 40 km/h jos sen perässä on vaunuja.
Paljastavat kuvat
Juha Metson kuvaamaa videota Paljastavat kuvat -näyttelystä Kotkan valokuvakeskuksessa.
Video ©Juha Metso